Elekieli osana kommunikaatiota

Lähes jokainen ihminen on kuullut kuuluisan, psykologi Albert Mehrabianin, tutkimuksen jossa selvisi että ihmisen välittämästä viestistä vain 7 % välittyy sanojen kautta. 38 % viestistä muodostuu äänensävystä ja jopa 55 % koostuu eleistä. Eli siis 93 % viestistä välittyy nonverbaalisesti. Ihmiset ovat kautta aikain olleet mestareita tulkitsemaan toistensa eleitä ja ilmeitä kommunikoidakseen. Me tiedämme tai ainakin luulemme tietävämme milloin ihminen on huvittunut, vihainen tai surullinen. Voimme myös yrittää päätellä valehteleeko henkilö tarkastelemalla hänen kehonkieltään. Onkin todella hyödyllistä osata lukea näitä eleitä, joita kaikkia edes viestin välittäjä ei välttämättä tiedosta tekevänsä.

Mehrabianin tutkimus

Psykologi Albert Mehrabian julkaisi vuonna 1967 kaksi tutkimusartikkelia omista tutkimuksistaan, joissa yritettiin selvittää millä eri tavoin viesti välittyy ihmiselle. Ensimmäisessä artikkelissa kerrottiin tutkimuksesta, missä tutkittiin miten ihmiset reagoivat kun puhujan sanat eivät vastaa hänen käyttämäänsä äänenpainoa. Mehrabian halusi tietää kumpi on tärkeämpi, sanat vai äänenpaino. Hän palkkasi kaksi naista lukemaan nauhalle yhdeksän erilaista sanaa, jotka jaettiin kolmeen eri luokkaan, positiivisiin (dear, thanks, honey), neutraaleihin (maybe, oh, really) sekä negatiivisiin (brute, don’t, terrible) sanoihin. Molemmat naiset lukivat kaikki sanat kolmeen eri sävyyn, positiiviseen, neutraaliin sekä negatiiviseen. Kolme 10 hengen ryhmää tuli paikalle, ja heitä pyydettiin kuuntelemaan nauhoitukset ja arvioimaan puhujan positiivisuutta. Jokaista ryhmää pyydettiin perustamaan arvio tiettyyn asiaan. Ryhmä yksi seurasi vain sanoja, ryhmä kaksi pelkästään äänenpainoa ja ryhmä kolme seurasi molempia. Kokeen jälkeen Mehrabian sai selville, että saadessaan ristiriitaisia singaaleita, ihminen luottaa mieluummin äänenpainoon luodakseen itselleen kuvan puhujan mielentilasta.  Toisessa kokeessa tutkinnan kohteena oli jälleen miten ihmiset tulkitsevat puhujan mielentilaa. Tällä kertaa ei verrattu äänenpainoa ja sanoja keskenään, vaan vastakkain olivat äänenpaino sekä eleet ja ilmeet. Sanojen merkitys pienennettiin minimiin, käyttämällä niin neutraalia sanaa kuin mahdollista. Sanaksi valittiin maybe. Tällä kertaa kolme naista nauhoittivat sanan maybe kolmella eri tunnetilalla. Nämä nauhoitteet yhdistettiin naisten kasvon ilmeistä otettuihin kuviin. Mehrabian sai selville, että kasvon ilmeet vaikuttavat puolitoista kertaa enemmän kuin äänenpaino siihen, miten tulkitsemme puhujan mielentilaa. Näin hän laski, että ihmisen kommunikoinnista sanat ovat 7 %, äänenpaino 38 % ja eleet 55%.

Mehrabianin tutkimus

Mitä elekieli sitten kertoo?

 

Elekieli on huomaamattakin erittäin isossa osassa jokapäiväisessä kommunikoinnissamme. Esimerkiksi ihmisen kasvot ennakoivat ilmeellään tulevaa puheenvuoroa. Mikäli ihminen hymyilee, luvassa on positiivinen tai humoristinen kannanotto. Otsan kurtistus taas valmistaa muita keskustelussa olevia tulevaan negatiiviseen tai eriävään puheenvuoroon. Aistimme kasvon ilmeet äänenpainosta, kun olemme puhelimessa. Tekstiviesteissä ja internetissä yleensä emojit ovat tärkeä osa ymmärretyksi tulemista. On olemassa useita universaaleita kehonkielen merkkejä, jotka auttavat meitä vahvistamaan sanojamme. Esimerkiksi olankohautuksella halutaan aina sanota ”en tiedä”. Uhkaavassa tilanteessa, tai rauhoitellessaan toista ihminen nostaa automaattisesti kätensä ylös ja paljastaa kämmenensä. Tämä on ikivanha merkki, jolla haluamme viestiä ettemme piilottele käsissämme mitään, millä voisimme vahingoittaa toista. Vaikka poliisit käyttävät kuulusteluissaan kuulusteltavan kehonkielen tulkitsemista, ei tavallisen tallaajan välttämättä kannata uskoa kaikkea, mitä luulee toisen kehon hänelle viestivän. Lehdet pyörittävät kerran vuodessa jutun, miten kehonkieli paljastaa valehtelun tai sen, että hän on ihastunut. Valehteleva ihminen on yleensä hermostunut, mikä aiheuttaa tahatonta jalkojen liikettä, huulen pureskelua sekä kaulan tai pään koskettelua. Mikäli ihminen on täysin paikoillaan, saattaa hän tietoisesti yrittää välttää näitä liikkeitä.