Median Negatiivinen Ääni

Media puhuttaa ihmisiä, vaikuttaa heihin ja muuttaa myös suuresti maailman kuvaamme. Se mitä luemme mediasta, on oma päätöksemme, mutta emme voi välttää sen vaikutuksen alaisuutta, sillä se on kaikkialla. Median vastuut ja oikeudet on hyvin epäselvät ja tästä syystä melkein tyrannian lailla yleensä media-talot ovat se taho, joka vaikuttavat niin poliittiseen, uskonnolliseen kantaamme ja jopa tunne-elämämme myllerrykseemme. Varovainen mediasilmä huomaa kyllä median puskemat aatteet läpi ja osaa käsitellä niitä, mutta pää-asiallisesti kulttuurillisesti on vielä luontevaa luottaa täysin median sanaan ja se oma uutislähde ei missään nimessäkään voi olla poliittisesti korruptoitunut. Eihän Suomessa ole korruptiota, he sanovat.

Miksi mediamme on niin negatiivinen?

Tässä kaksikymmentä ensimmäistä adjektiivia, jotka löytyvät suurimpien uutispainotteisten sanomalehtiemme etusivuilta verkkolehden pääotsikoista. Aamulehti: Vaivainen, poikkeuksellinen, heikko, ahdistunut, likainen, iso, kallis, paha, äärimmäisen loukkaava, ytimekäs. Helsingin Sanomat: Poliittinen, syyttävä, mullistava, suututtava, armollinen, kestävä, epäjärjestys, paras, julma. Toinen toistaan hyvinkin negatiivisia, voimakkaita, puhekielessä usein myös unhoitettuja sanoja kuten vaivainen ja äärimmäisen loukkaava. Jo pelkillä adjektiiveille saadaan lehdistämme hyvin irti se, miten media kirjoittaa ja kommunikoi. Jättiyllätys, poliittinen lakko, Työmarkkinoilla ilmiriita, maahantuoja tuomittiin.. Kaikki otsikot viittaavat syyttelyyn, riitoihin, tappeluun, tuomitsemiseen, suuttumiseen. Mikä meidät on syössyt uutisoimaan pelkillä surullisilla viesteillä? Onko se media, joka tämän illuusion on meille luonut vai onko se tosiaan niin että ahdinko ja epäjärjestys, väkivalta ja toisten epäonnistuminen ruokkii parhaiten mieltämme? Johtuuko se suomalaisen mielen melankoliasta?

Vilkaistaanpa vielä kansainvälisien tai pikemminkin Yhdysvaltojen mediasivustoihin. BBC: Syyttävä, tärkeä, luova, ihmeellinen, hylätty, sadistinen, unohdettu, kaunis, trendikäs, ohittava. CNN: Syyttävä, holtiton, rohkaistuva, sydäntä särkevä, sensaatiomainen, kiistanalainen, aurinkoinen, vanhin, korkein, siistein. Toki negatiivisia sanoja esiintyy, mutta yleiskuva kokonaisuudesta jää kuitenkin neutraalin tai jopa positiivisen puolelle. Myöskin katsottuna viittä ensimmäistä otsikointia BBC:n etusivulta, on otsikointi hieman erilainen kuin Helsingin Sanomien viisi ensimmäistä. BBC:n otsikoissa kerrotaan, että UK syyttää Venäjää cyber-hyökkäyksistä, Whirlpool tappoi kuusi sukeltajaa, Kiina teki tietovisa-ohjelman presidentistään, pilleri voi muuttaa kehon muotosi ja että nainen, rakensi karkkien ympärille imperiumin. Helsingin Sanomissa kerrotaan jättiyllätyksestä Pasilassa kun pilvenpiirtäjä nousee uudeksi maanmerkiksi, poliittinen lakko on todellinen täsmäase, työmarkkinoilla on uusi ilmiriita, Koiviston auto osti Onnibussin ja että sähköpyörä roihahti liekkeihin ja tuhosi rivitalon.

Miten median pitäisi kehittyä?

Suuri ero suomalaiseen mediaan verrattuna oli se, että adjektiiveja joutui metsästämään oirein urakalla ulkomaisista uutiskanavista. Adjektiivit löytyivät lähinnä vain pääuutisten jälkeen ilmestyvistä mielipide tai kauneus, terveys osion otsikoista. Pääotsikoinneissa selkeästi välteltiin adjektiivien käyttöä molempien uutissivustojen puolella. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten suomalaismediamme on ottanut kuvaavia sanoja, jotka ohjaavat lukijan ajattelemaan asiasta tavalla, miten haluamme sen ilmaista. Suurin osa kuvaavista, millainen, sanoista ulkomaisessa uutisvirrassa oli “jonkun sanoma”-ilmaisu. Eli suoranaisesti ei ilmennyt edes otsikossa itsessään kuin usein uutisen päähenkilön kommenttina. Vaikka suurimmaksi osaksi tiedämmekin Yhdysvaltalaisen median olevan suuresti puolueellista ja poliittista valtataistelua, korruptoineisuutta ja tiedon muokkaamista, silti pääsivu mediassa on enemmän selkeää uutisointia.  Ainakin enemmän kuin meidän mielipide-kantaisilla otsikoinnillamme. Tällainen pitäisi olla sallittua median kommunikoinnissa vain ja ainoastaan iltapäivä lehtien ja mielipiteisiin selkeästi painottuvien lehtien pääotsikoinnissa eikä valtamediassa. Neutraalien ja positiivisten uutisten kohoaminen pääotsikointiin tai pääartikkeleiksi voi olla vielä vasta pitkällä tulevaisuudessa, mutta toivottavasti ihmisten valveutuneisuus ja muutos positiivisempaan kantaan voi vaikuttaa vielä mediammekin viestintään niin, että joku päivä isoin otsikkomme olisikin jokin ilakointia ja aurinkoa herättävä inspiroiva uutinen.

Miten median pitäisi kehittyä?