Mitä on sovittelu

Sanotaan että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Mutta aina se ei onnistu, vaan asioihin ja tilanteisiin voi liittyä suuri tunnelataus, ja joskus mielipiteet ja katsantokannat ovat kerta kaikkiaan liian kaukana toisistaan.

Silloin voi olla mahdotonta pysyä rauhallisena, asiallisena ja ennen kaikkea objektiivisena. Jos tunteet ottavat vallan, on mahdotonta kuulla toista osapuolta ja nähdä asia heidän näkökulmastaan. Joskus riidan tai rikoksen osapuolien voi olla mahdotonta ratkaista asia keskenään. Silloin kuulee usein puhuttavan sovittelusta. Se tarkoittaa ulkopuolisen osapuolen, puolueettoman sovittelijan johdolla toimivaa tilanteen ratkaisua. Sovittelijan johdolla riita- tai rikosasia pyritään selvittämään rakentavalla tavalla, niin että löytyisi kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu tai eräänlainen positiivinen kompromissi. Sovittelija on vapaaehtoinen tehtävään koulutettu henkilö, joka toimii esimerkiksi sovittelutoimiston ammattihenkilöstön ohjauksessa. Sovittelu on vapaaehtoista, puolueetonta, maksutonta ja luottamuksellista. Vapaaehtoisuus tarkoitaa sitä, että kuka tahansa osapuolista voi ehdottaa sovittelua, ja toiset osapuolet voivat hyväksyä tai kieltäytyä siitä. Vaikka kaikki osapuolet hyväksyisivät sovittelualoitteen, he voivat jättää sovittelun kesken koska vain haluavat.

Sovittelun kulku

Sovittelusta tehdään yleensä aloite, jonka rikostapauksessa tekee yleensä poliisi tai syyttäjä, mutta osapuolet voivat tehdä sen myös itse ottamalla yhteyden sovittelutoimistoon. Aloite käsitellään, ja sen suhteen tehdään päätös, joka ilmoitetaan kaikille osapuolille. On rikoksia, joita ei voi sovitella, koska yleinen etu vaatii rikoksentekijälle rangaistusta. Vain lievät rikokset päätyvät sovitteluun. Sovitteluneuvottelut tapahtuvat yleensä sovittelutoimiston tiloissa. Osapuolten täytyy osallistua henkilökohtaisesti, ja heidän lisäkseen paikalla on yleensä kaksi sovittelijaa. Sovittelussa käydään läpi riita tai rikos yksityiskohtineen, ja yritetään löytää sopu aineellisten tai henkisten korvausten ja hyvitysten suhteen.  Jos sitä ei löydy, sovittelu voidaan keskeyttää. Jos sovinto kuitenkin löytyy, sovittelutoimisto ilmoittaa sovinnosta ja sen ehdoista eteenpäin oikeusviranomaisille ja valvoo niiden täytäntöönpanoa.

Sovittelun kulku

Sovittelua voidaan käyttää tehokkaasti myös työpaikoilla. Tutkimusten mukaan Suomessakin yli 100,000 palkansaajaa kokee päivittäin työpaikkakiusaamista, eikä riitatilanteita uskalleta kohdata. Sovittelu sopii kiusaamistapauksiin, epäasialliseen kohteluun, sekä konflikteista johtuvien poissaolojen ja burnout’ien selvittelyyn. Sovittelun paras puoli on siinä, että ihmiset itse tuottavat ratkaisut. Sovittelijan tehtävä on ohjata prosessia, muttei tuottaa ratkaisuja. Osapuolet sitoutuvat ratkaisuun, koska se on heidän omansa, eikä tule ulkopuolelta, ja näin voidaan muuttaa myös työpaikkakulttuuria. Kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi ja ovat oikeutettuja mielipiteisiinsä. Olennaista on ymmärtää kuinka toinen näkee asian, ja mitä asialle tehdään. Työpaikkasovittelusta laaditaan sopimus, jota muokataan niin kauan että jokainen pystyy sen hyväksymään. Sovitteluun kuuluu myös seuranta ja, sovittelun onnistuttua, prosessin lopetus.Työpaikkasovittelu onnistuu 98% tapauksista, ja se pyrkii saavuttamaan kaksi päämäärää: työntekijöiden täytyy tulla toimeen, että he pystyvät tekemään odotettua tulosta. Usein työpaikkakonfliktit saavat alkunsa väärinkäsityksestä. Loukkaannutaan jostain, tai tulkitaan toisen sanat tai teot väärin. Jännitteet kasvavat, ja lopulta saattavat aiheuttaa esimerkiksi sairaslomakierteen, kun työpaikan ilmapiiri ahdistaa liikaa. Sovittelutilanteet ovat vaikeita, mutta osapuolia helpottaa jo se, että he pääsevät purkamaan asiaa puhumalla.Konfliktitilanteessa voi aloittaa sovittelun seuraavilla peruskysymyksillä: mitä on tapahtunut, mitä ajattelit tai miltä se tuntui, mitä toivoisit asialle tehtävän, mitä olisit itse valmis tekemään, miten ajattelet että asia voitaisiin sopia? Alkavassa konfliktitilanteessa ei tulisi hyökätä sanoin tai teoin, vaan on tärkeää ottaa asia esille, ja kysyä mitä toinen tarkoitti, ja kertoa että kommentti / teko tuntui pahalta. Konflikteissa ei koskaan ole yhtä absoluuttista totuutta, ja mitä paremmin kiistan osapuolet ymmärtävät toisiaan, vaikkeivät olisi asioista samaa mieltä, sitä lähemmäksi he toisiaan tulevat. Ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kenenkään tulisi hyväksyä epäasiallista käytöstä.