Monikielisyys muuttaa yhteiskuntaa ja aivorakenteita

Suomalaiset olivat pitkään yksikielisiä ja kansamme ainoita kaksikielisiä olivat lähinnä suomenruotsalaiset. Useimpien kokemuspiiriin kahden kielen osaaminen äidinkielen tavoin ei kuitenkaan kuulunut. Muualla maailmassa kaksikielisyys oli yleisempää. Monilla Euroopan suurvalloilla oli aikoinaan siirtomaita, joista maissa oli nyt siirtolaisten jälkeläisiä. Tällaiseen kaksikielisyyteen ei kuitenkaan kannustettu, sillä siirtolaisten toivottiin unohtavan oma kulttuurinsa ja sopeutuvan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti uuteen yhteiskuntaan. Ainakin heidän lapsiensa tuli olla jo täysin uuden maan kulttuurin ja kielen omaksuneita ja kaksikielisyyden pelättiin vaarantavan tämän.

Kaksikielisyydestä monikielisyyteen

Näistä ajoista asenteet ovat muuttunut paljon ja kielitaito kasvanut yleisesti. Kaksikielisyyden lisäksi maailmassa on paljon jo monikielisiä lapsia ja löytyy heitä Suomestakin. Eri kielialueilta tulevien ihmisten muuttaminen Suomeen on laajentanut näkökulmia. Monissa kouluissa opetusta annetaan useammalla kuin yhdellä kielellä ja myös täysin suomalaiset lapset oppivat jo hyvin nuorina muitakin kieliä. Todennäköistä on myös se, että heillä on muunkielisiä kavereita. Toisaalta erityisesti vanhempi ikäluokka jännittää, saavatko he tulevaisuudessakin palvelua omalla äidinkielellään.

Asenne kieltä ja sen käyttämistä kohtaan muuttumassa

Aiemmin esimerkiksi murteet pyrittiin jakamaan kartalla tiukasti omille alueilleen, mutta vähitellen selvisi, että ne sekoittuvat keskenään useassa paikassa. Tosiasiassa olemme kaikki enemmän tai vähemmän monikielisiä ja toisaalta emme osaa mitään kieltä täydellisesti. Useimmat meistä ymmärtävät silti lähes kaikkia Suomessa esiintyviä murteita ja viron kieli tuntuu ymmärrettävämmältä kuin moni muu vieras kieli. Osaamme yleensä lukea ja kirjoittaa ainakin yhtä vierasta kieltä ja tunnistamme yksittäisiä sanoja monista muista. Tämä on melko tuore oivallus kielentutkijoiden ja opettajien keskuudessa ja vaikuttaa osaltaan siihen, miten kieliä koulussa opetetaan.

Uusi näkökulma kielten opetteluun

Suomessa on kieltenopetuksessa painotettu perinteisesti kielioppia. Monet silti kokevat, etteivät monenkaan vuoden opiskelun jälkeen oikeastaan puhu tätä vierasta kieltä. Nyt pohditaan sitä, voisiko monikielisessä maailmassa ja yhteiskunnassa lähestyä asiaa jotain muuta kautta. Sietää hieman enemmän epätäydellisyyttä ja korostaa vuorovaikutusta. On toki olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka oppivat uuden kielen opettelemalla ensin kieliopin, painamalla päähän sanoja ja tämän jälkeen vasta kohtaamalla muita kyseistä kieltä puhuvia henkilöitä. Heitä on kuitenkin väkimäärään nähden melko vähän.

Suurinta osaa motivoi kielten opiskelussa mahdollisuus pärjätä vieraalla kielellä jossain käytännön tilanteessa. Nykyään osa tutkijoistakin tukee ajatusta, että kieli on sitä mihin sitä käytetään. Kieltä opetellessa olisikin hyvä käydä oppilaan kanssa läpi kielenkäyttötilanteita ja -tarpeita. Suomessakin tulee väistämättä olemaan yhä enemmän oppilaita, jotka osaavat käyttää eri kieliä eri tilanteissa. Suomea koulussa äidinkielen ja muiden aineiden opiskelussa, isän kieltä kotona jutellessaan ja saattaa muistaa lastenlorut ainoastaan mummon käyttämällä kielellä.

Jatkuvan muutoksen hyväksyminen vapauttaa energiaa oppimiseen

Viime aikoina on puhuttu siitä, että tämä ei välttämättä olekaan ongelmallinen kehityssuunta. Kielen keskeinen ominaisuus on kaoottisuus ja jatkuva muutos. Monikielisessä perheessä elävän ihmisen kielitaito ei mitenkään voi pysyä kaikkina aikoina samanlaisena, vaan joku kielistä vahvistuu ja heikentyy käytön mukaan. Myös he, jotka puhuvat vain yhtä kieltä, unohtelevat sanoja ja oppivat uusia. Aivotutkimuksissa on selvinnyt, että eri kielet eivät vie tilaa toisiltaan vaan eri kielimuodot ovat yhteydessä keskenään. Unohtuneetkin kielet aktivoituvat jälleen käytön myötä.

Sen hyväksyminen, että kielen osaaminen on väistämättä epätäydellistä, saattaisi vapauttaa oppimista. On lupa unohtaa ja oppia uudelleen, sekoittaa kieliä ja leikkiä niillä. Kieli on kaaosta, mutta tuottaa iloa. Nyt ala-asteella olevat lapset tulevat aikuistuttuaan elämään hyvin kansainvälisessä maailmassa, jolloin kielitaito on ehdoton etu.