Sosiaalisten tilanteiden pelko

Nouset pois bussista oman pysäkkisi kohdalla. On myöhä ja kaikkialla on pilkkopimeää. Kukaan muu ei nouse bussista kanssasi. Päätät oikaista metsän halki kulkevan valaisemattoman hiekkatien kautta. Sydämesi alkaa sykkiä kiivaammin. Aistisi terävöityvät. Tuntuu kuin kuulosi ja katseesi olisivat tarkentuneet kymmen kertaisiksi. Kuulet metsästä äänen joka muistuttaa oksan katkeamista maassa. Ennen kuin huomaatkaan olet jo lähtenyt juoksemaan pakoon, kohti valaistua tietä. Miksi näin tapahtuu?

Mitä pelko on?

 

Jännitys ja sitä seuraava pelko ovat kenties primitiivisimpiä tuntemuksiamme.  Se on kehon mekanismi, jonka tehtävä on pitää meidät turvassa. Kun joudumme uuteen tilanteeseen, alkaa meitä usein jännittää. Sopivissa määrin tämä jännitys auttaa meitä suoriutumaan asiasta erityisen hyvin, se valmistelee meitä tulevaan. Jotkin peloistamme on johdettavissa vuosituhansien taakse. Kaukaisilla metsästäjä – keräilijä esi-isillämme oli ympärillään huomattavasti enemmän pelättävää kuin meillä. Pelko ja varovaisuus auttoivat heitä pysymään hengissä, ja sitä se tekee meille vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi peloissaan juostessaan ihmisen lihakset ovat valmiimpia toimimaan, ja sydän sykkii verta entistä nopeammin. Näin pystymme ihmeellisiin fyysisiin ponnistuksiin suojellaksemme itseämme. Vaikka pelko on suunniteltu meidän omaksi parhaaksemme, voi se joskus kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin mitkä alkavat rajoittaa omaa elämää. Kauhua joka kontrolloi ihmisen elämää kutsutaan fobiaksi. Fobia voi syntyä esimerkiksi kertakokemuksesta. Autokolarin jälkeen ei uskalla enää ajaa autoa, tai koiran pureman jälkeen pelkää koiria.  Sen alkuperä voi usein myös unohtua. Henkilö voi sanoa olevansa aivan syyttä kauhuissaan, vaikka todellisuudessa hänen kehonsa on havainnut jotain yhteistä alkuperäisen traumaattisen tapahtuman kanssa. Useimmat meistä sanovat pelkäävänsä korkeita paikkoja, mutta pystyvät silti menemään esimerkiksi Tampereen näsineulaan. Ihminen joka kärsii akrofobiasta, eli korkeanpaikan fobiasta, ei siihen pysty.

Sosiaalisten tilanteiden pelko

 

Noin 30% opiskelijoista kokee sosiaalisten tilanteiden, eritoten esiintymisen vaikeaksi liian jännittämisen vuoksi. Vaikka ei voi sanoa että ihminen olisi vaarassa pitäessään esitelmää, monen jännitys kumpuaa itsensä nolaamisen pelosta, arvostelun pelosta tai nöyryytyksen pelosta. Perinteiset oireet jännittäessä ovat käsien vapina, äänen väriseminen, pulssin kiihtyminen, hikoileminen ja punastuminen. Näin ihmiset yleensä mieluummin välttelevät jännittämistä aiheuttavia tilanteita. Se voi tuntua aluksi hyvältä idealta, mutta se ei toimi pitkällä aikavälillä. Paras keino hoitaa poistaa jännittämistä on laittaa itseään sopivissa määrin alttiiksi jännitykselle. Näin ihminen huomaa pikkuhiljaa selviävänsä sosiaalisista tilanteista ehjin nahoin, ja saa tarvitsemaansa itseluottamusta. Mikäli sosiaalisten tilanteiden pelko estää esimerkiksi kaupassa käynnin, kannattaa turvautua ammattilaisen apuun. Kannattaa myös muistaa, että epäonnistuminen ei ole ikuista. Mikäli jokin esitelmä menisikin pieleen ei se tule vaikuttamaan kovinkaan pitkäkestoisesti. Pelon voi myös sivuuttaa, jolloin täytyy keksiä peittäviä tunteita pelon tilalle. Esimerkiksi rasismi johtuu usein siitä, että ulkomaalaisia pelkäävä ihminen naamioi pelkonsa vihaksi. Samoin tavoin esimerkiksi lapsensa ylihuolehtiminen on vain huolen ja pelon peittämistä. Samoin epäonnistumisen pelko muuttuu usein ylisuorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun.

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Vanhemmat voivat usein siirtää omia pelkojaan lapsiinsa. Mikäli jompikumpi vanhemmista avoimesti pelkää esimerkiksi matelijoita, on todennäköistä että lapsi omaksuu pelon itseensä. Lapsen kanssa kannattaa opetella hallitsemaan pelkoa. Mikäli lapsi pelkää mörköjä, ei kannata vähätellä pelkoa sanomalla ettei mörköjä ole olemassa. Kannattaa sanoa että mörköjä ei ole, ja vaikka olisikin ei vanhempi päästäisi niitä häiritsemään lapsen unta. Näin lapsi ei jää pelkojensa kanssa yksin, ja päinvastoin vahvistuu pelon ylittämisestä.