Suomi oli maailman ensimmäisten maiden joukossa puhelin käyttöönotossa

Suomalaisilla on maine puhumattomana kansana. Siihen nähden olemme olleet aikamoisia edelläkävijöitä puhelimen käyttäjinä. Helsinki sai ensimmäisen puhelinlinjansa loppuvuodesta 1877. Puhelin patentoitu Yhdysvalloissa vain 18 kuukautta aiemmin. Suomi oli etunenässä ottamassa käyttöön myös matkapuhelimia.

Puhelimen alkuperäinen idea tulee Italiasta

Puhelimen keksijänä pidetään yleisesti italialaista Antonio Meuccia. Meuccia kutsui keksintöään nimellä telettrofono. Köyhällä keksijällä ei ollut kuitenkaan varaa hakea keksinnölleen patenttia, joten historiassa kunnia puhelimen keksimisestä meni pitkään yhdysvaltalaiselle Alexander Graham Bellille. Vuonna 1860 New Yorkin italiankielinen sanomalehti esitteli Meuccin keksinnön ja myös Bell kuuli tuolloin ensimmäistä kertaa asiasta. Bell pääsi käsiksi Meuccin materiaaleihin ja esitteli vuonna 1876 oman keksintönsä nimeltä telephone. Bellillä hänellä oli myös varaa patentoida oma keksintönsä, minkä hän tekikin jo samana vuonna. Patentointiin liittyi myös riitä, sillä Elisha Gray oli patentoinut puhelimensa pari tuntia Bellin jälkeen. Bell kuitenkin voitti riidan.

Puhelin takkuinen alkutaival

Vuonna 1877 Bell perusti Bell Telephone Companyn, joka on nykyäänkin toimivan AT&T -puhelinoperaattorin esi-isä. Uusi keksintö ei kuitenkaan saavuttanut saman tien suosiota. Bellin keksintö oli esillä Philadelphian maailmannäyttelyssä vuonna 1876, mutta se ei herättänyt erityistä kiinnostusta. Vasta kaksi vuotta myöhemmin Pariisin maailmannäyttelystä puhelin sai jo positiivistakin kiinnostusta osakseen. Asiaan vaikutti se, että puhelimeen oli lisätty hiilimikrofoni joka paransi äänenlaatua ja mahdollisti aiempaa pidemmät puhelinyhteydet, tehden keksinnöstä näin paljon aiempaa käyttökelpoisemman.

Puhelimen historia Suomessa

Kun puhelin keksittiin, Suomi oli edelleen osa Venäjän ruhtinaskuntaa. Telelaitosta hallinnoivat venäläiset virkamiehet, mutta epäselväksi jäi kenen vastuulla olivat puhelinasiat ja kenellä on valtuuden autonomisessa Suomessa myöntää puhelintoiminnan toimilupia. Lopulta Suomen senaatti tuli lopputulokseen, että asia kuuluu senaatin päätösvallan alle. Myös tsaari Aleksanteri III hyväksyi tämän päätöksen. Senaatin päätöstä seurasi useiden alueellisten puhelinyhtiöiden perustaminen eri puolille Suomea ja kilpailu telemarkkinoilla alkoi. Suomen ensimmäinen puhelinlaitos perustettiin Turkuun vuonna 1881. Helsinkiin ensimmäinen puhelinlaitos perustettiin vasta vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan alkaessa Suomessa oli jo 815 paikallista puhelinyhtiötä.

Alkuaikojen puhelintoiminnasta ei ole säilynyt tilastoja, eikä puhelimenkäytön historiasta Suomessa ole olemassa kattavia tietoja. Se kuitenkin tiedetään, että puhelimet saapuivat ensiksi suurimpiin kaupunkeihin, sitten pienempiin ja lopulta myös maaseudulle. Vuosisadan vaihteessa Helsinki oli ottanut selkeän johtoaseman puhelimien määrässä asukasta kohden. Helsingissä oli tuolloin 3,3 puhelinlinjaa sataa asukasta kohden.

Puhelimen ohella lennätin säilytti suosionsa yllättävän pitkään. Vielä vuonna 1918 Valtion rautatiet omisti 304 lennätintoimistoa ja vuonna 1919 niiden avulla välitettiin 64 146 sähkösanomaa kotimaassa ja huimat 373 893 sähkösanomaa ulkomaille. Vähitellen valtion hallinnoimaa puhelintoiminnan infrastruktuuriakin alettiin tilastoida tarkemmin ja jo vuodelta 1924 on saatavilla julkisia tilastoja mm. puhelinkeskusten määristä, tolppa- ja kaapelilinjojen pituudesta sekä puheluiden määristä. Yksityiset puhelut on tilastoissa jaettu vieläpä tarkasti yksinkertaisiin, kiireellisiin ja lehtipuheluihin. Kaikki nämä tiedot on koottu valtion puhelintoiminnasta. Yksityisten puhelinlaitosten toimintaa on tilastoitu vasta vuodesta 1932.

Hyvästit puhelunvälittäjille ja lopulta myös lankapuhelimille

Suomi sai ensimmäisen automaattisen puhelinkeskuksen vuonna 1922. Siemensin valmistama keskus sijaitsi Helsingissä ja se sisälsi 2 000 puhelinnumeroa. Vähitellen paikallispuhelut automatisoitiin myös pienemmillä paikkakunnilla. 1960- ja -70 -luvuilla automatisoitiin myös suuri osa kaukopuheluista. Viimeiset käsikäyttöiset puhelukeskukset toimivat Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla ja niiden toiminta loppui 26. maaliskuuta vuonna 1980.

Lankapuhelinten määrä oli Suomessa korkeimmillaan 1990-luvun alussa. Vuonna 1993 yli 94 prosenttia Suomen kotitalouksista omisti ainakin yhden lankapuhelimen. Matkapuhelimet tekivät kuitenkin jo tuloaan ja tämän jälkeen lankapuhelinten määrä alkoi vähetä nopeasti. Vuonna 2007 lankapuhelin oli enää 41 prosentissa kotitalouksia.