Viittomakieli on tuhansien suomalaisten äidinkieli

Suomalainen viittomakieli on noin 4 000 – 5 000 kuuron äidinkieli. Tämän lisäksi sitä puhuu toisena tai vieraana kielenä 6 000 – 9 000 kuulevaa suomalaista. Syntymästään kuurojen lisäksi viittomakieltä käyttävät kuuroutuneet, huonokuuloiset, viittomakielisten omaiset ja ystävät, kuurojen parissa työskentelevät sekä viittomakielen tulkit.

Aivan kuten puhututkin kielet, viittomakielet koostuvat rajatusta määrästä sanoja ja rakenteita. Viittoma vastaa sanaa. Viittoma koostuu viidestä perusosasta. Merkitys ilmaistaan käden muodolla, paikalla, käsien liikkeellä, kämmenen ja sormien suunnalla. Tämän lisäksi ilmaisuun käytetään ilmeitä sekä suun, pään ja vartalon liikkeitä. Lisäksi monissa viittomakielissä käytetään apuna sormiaakkosia. Aakkoset tulevat avuksi, kun pitää viittoa puhutun kielen sanoja eikä tunne sanalle viittomaa tai viittomaa ei ole.

Viittomakielen lauserakenteessa tärkeää on viittomajärjestys sekä kieliopillisia suhteista ilmaisevat viittomat. Esimerkiksi menneeseen aikaan voi viitata käden liikkeellä viittojasta taaksepäin ja tulevaan viittomalla eteenpäin. Viittomat voivat erota eri viittomakielten välillä paljonkin, mutta puhuttuihin kieliin verrattuna viittomakielet vaikuttavat olevan kieliopiltaan selvästi yhteneväisempiä. Tämän uskotaan johtuvan viittomakielen tuottamis- ja vastaanottotavasta.

Suomalainen viittomakieli

Vaikka suomalaisella viittomakielellä ei ole kirjakieltä, on sillä kuitenkin yleiskielinen muoto. Yleiskieliseen viittomiseen kuuluvat selkeä lauserakenne, viittominen huolellisesti artikuloiden sekä murre- ja arkiviittomien välttäminen. Viittomakielessä on myös selkeitä eroja sukupolvien välillä, sillä viittomakieleen vaikuttavat yhtä lailla yhteiskunnan rakenteiden ja asenteiden muuttuminen. Vanhempi sukupolvi muistaa edelleen ajan, jolloin koulussa ei saanut viittoa ja tämän takia he käyttävät paljon suoraan viittomiksi käännettyä suomea. Nuoret ja keski-ikäiset kuurot eivät onneksi ole joutuneet kokemaan tätä, vaan ovat saaneet elää sallivammassa ilmapiirissä. Tämän myötä suomalainen viittomakieli on monipuolistunut ja laajentunut.

Viittomakieli kuulevassa perheessä

Kuulovammaisen lapsen kuuleville vanhemmille viittomakieli on vieras kieli, joka täytyy opetella samoin kuin mikä tahansa muu kieli. Päivittäisessä käytössä kielitaito ja kommunikointivarmuus kasvavat kuitenkin nopeasti. Kuulovammainen lapsi oppii kielen yleensä samalla tavoin luonnostaan kuin kuulevakin lapsi. Viittomakieltä hänelle aletaan opettaa perusviittomista lähtien, joiden säännöllisen käytön myötä lapsi oppii itsekin ilmaisemaan asioita niiden kautta. Varsinaisen viittomakielen opetteluun lapsi tarvitsee kuitenkin tuekseen opetusta viittomakielisiltä. Viittomakielisten kanssa kommunikoidessaan lapsi oppii kielen itsekin sitä käyttämällä. Mikäli lapsella on sellaisia erityishaasteita, jotka haittaavat puheen tuottamista, viittomakieli saattaa olla puhetta helpommin opittavissa. Lapsi voi olla kaksi- tai monikielinen siten, että hänen kaikki kielensä ovat puhuttuja kieliä tai viittomakieli on yksi kielistä.

Mikäli lapsen vahvin kieli on viittomakieli, on tärkeää että hän saa säännöllisesti kommunikoida myös vertaisryhmissä. Kuurojen liitto järjestää tapaamisia ja esimerkiksi kesäleirejä, joissa lapsi pääsee keskustelemaan muiden viittomakielisten kanssa. Tarve tähän saattaa vaihdella iän, kehityksen ja elämäntilanteen mukaan, mutta vanhempien olisi hyvä olla aktiivisesti yhteydessä viittomakieliseen yhteisöön ja pitää mahdollisuus aina avoinna. Lisäksi kuurojen kirjastosta voi lainata viittomakielellä kerrottuja elokuvia kaiken ikäisille

Useimmissa tapauksissa lapsen kuulo ja puhe kehittyy siten, että puhuttu kieli jää pääkieleksi. Viittomakieli ovi kuitenkin olla hyödyllinen apuväline sellaisissa tilanteissa, joissa kuuleminen on hankalampaa. Viittomakieltä voi käyttää esimerkiksi silloin, kun kuulolaite ei ole päällä, keskustelukumppani on kauempana tai kun pitää viestiä jotakin esimerkiksi ikkunan läpi. Lapselle viittominen voi olla hyvinkin mieluinen tapa kommunikoida viittomakielisessä seurassa, joten mahdollisuuksia siihen kannattaa antaa. Kuten kaikkien kielien kohdalla, myös viittomakielen oppiminen on helpointa silloin kun oppiminen on hauskaa. Lapsille sopii usein parhaiten kielikylpymäinen opettelu. Kaksikieliset lapset kommunikoivat sujuvasti sillä kielellä, joka sillä hetkellä tuntuu helpommalta ja vaihtavat kieltä lennossa.