Rukous usein mielletään uskonnolliseksi varsinkin kristinuskon rituaaliksi. Rukous kristinusko.fi internetsivuston mukaan on kommunikointia jumalan kanssa. Sivusto kertoo, että jumala on kommunikoiva jumala, joka on luonut kaiken sanallaan ja että sana on koko uskon perusta. Kristinusko perustuukin niin kuin lähes kaikki muutkin uskonnot puhuttuun sanaan. Tarinat jeesuksesta ja ylipäätään jumalasta ja uskosta ovat pohja raamatulle. Raamatun tekstit ovat puhutun ja kuullun perusteella kirjoitettuja. Rukous siis on kommunikointia jumalan kanssa. Se on vuorovaikutusta. Kertoo sivusto. Rukouksella luodaan intiimiä ja henkilökohtaista suhdetta jumalaan. Se tähtää yksilön luomaan ja toteuttamaan suhteeseen jumalan kanssa. Ihmisen puhetta jumalalle kutsutaan siis rukoukseksi. Sivustolla painotetaan, että rukous ei ole mikään suoritus tai opittu rituaali tai litanian ulkoa lukemista. Sen pitää perustua keskinäiseen rakkauteen. Perustana rukoukselle on rakkaus.

Rukous eri uskonnoissa

Rukous on niin suuri osa kristinuskoa, että sitä on vaikea mieltää olemaan mitään muuta kuin kristinuskon rituaali. Rukouksesta on uudessa testamentissa ohjeistusta, sitä tehdään kaikenlaisilla eri tavoille. On olemassa koko kansan tuntemia aamu ja iltarukouksia, joita on opeteltu pienestä lapsesta asti ja joka ikinen lapsi suomalaisessa yhteiskunnassa on nähnyt tai osallistunut tilanteeseen, jossa rukoillaan. Mutta rukoilun ei tarvitse olla liittyväinen kristinuskoon. Muissa uskonnoissa käytetään myös rukousta.  Rukous on myös islamin uskonnon ydin. Se on ensimmäinen palvontamuoto, jonka Allah määräsi pakolliseksi. Jokaisen islamin uskoisen tulisi rukoilla viisi kertaa päivässä. Tämän rukoilun on tarkoitus kuitenkin olla todella yhtenäinen koko islamin harjoittajille. Sitä kutustaan Salatiksi. Salat rukous alkaa Allahin palvomisella ja päättyy rauhantervehdyksiin. Siinä lausutaan Koraanin ensimmäistä suuraa. Hindulaisuudessa on rukousta myös, mutta se on hyvin rituaalikeskeistä. Hindulaisuuden tuhansille jumalille omistetut ylistykset ja rukoukset ovat toistamista ja usein opittuja sanontoja. Buddhalaisuudessa toistetaan mantroja meditaation aikana, joka vastaa rukousta mutta niissä keskitytään yhden ylimaallisen tai yliluonnollisen voiman sijasta yleisesti olemaan osa maailman energiaa ja pyritään erottamaan minuus maailmankaikkeudesta, jolloin rukous sana ei ehkä terminä sovi buddhalaisuuteen.

Mitä sana rukous tarkoittaa

Rukous voi olla pyyntö, se voi olla kiitollisuuden osoitus, se voi olla lähes mitä vaan. Erään määritelmän kanssa rukous itse sanana tarkoittaa ihmisen toivetta kommunikoida yliluonnollisen tahon kanssa. Tämä on sinänsä hyvä määritelmä. Rukouksen tarkoitus on yhdistää ihminen siihen mihin uskoo. Oli se sitten universaali kaikkeus vai yksittäinen jumala. Rukouksessa on voimaa myös silloin kun se ei ole uskonnollinen. Kuka tahansa voi rukoilla. Rukoilu on rauhallista itsellensä omistettua aikaa esittää omia näkökantojaan, olla kiitollinen, pyytää apua tai pohtia elämää. Siitä voi tulla joka iltainen rituaali rauhoittumiseen tai voimauttava askel joka päiväiseen yhdessä oloon toisten kanssa. Se voi olla parantava energia ja päivän aloitus tai surun hetkellä voima mikä kantaa eteenpäin. Rukoilla voi yksin tai ryhmässä. Rukoilla voi ääneen tai hiljaisuudessa. Sen voi kohdistaa johonkin tai olla kohdistamatta ja esittää vain yleismaailmallisesti rukous, jolloin kohdetta tai rukoukset vastaanottajaa ei tarvitse määritellä. Rukouksessa usein pidetään kämmenet kosketuksessa, joko kristinuskon tavoin sormet koukistettuna vastakkain tai muihin uskontoihin viitaten usein sormet suorassa vastakkain kohti taivasta. Silmät voivat olla kiinni tai auki. Joskus on helpompi aloittaa rukoilu silmät kiinni, jotta siihen voi täydellä teholla keskittyä. Jos rukous on pitkä tai se kohdistuu jonkin temppelit, kirkon, patsaan tai muun pyhätön edessä tapahtuvaan rituaaliin, silloin voi olla hyvä myös avata silmät.